Kay Bojesen
Kay Bojesen – mies, joka herätti puuhahmot eloon
Kay Bojesen (1886–1958), Georg Jensenin oppipoika, josta tuli myöhemmin kuninkaallinen hovihankkija. Muodon ja toiminnallisuuden tajun lisäksi Kay Bojesenilla oli ainutlaatuinen kyky luoda näyttäviä puuhahmoja, jotka kunnioittivat meissä kaikissa olevaa lasta – vielä pitkään hänen kuolemansa jälkeenkin. Kay Bojesenin upeasta kokoelmasta löydät muun muassa klassisen apinan ja muita puuleluja, mutta myös hopeisia koruja, aterimia ja juoma-astioita.
Toisin kuin monet muut tunnetut muotoilijat, Kay Bojesen ei pitänyt itseään klassisena suunnittelijana, vaan pikemminkin käsityöläisenä. Jokaisen esineen tuli saada muotonsa, tulla työstetyksi ja ennen kaikkea täyttää tehtävänsä. Kay Bojesen ajatteli muun muassa, että aterimilla on käytännöllinen tehtävä työvälineinä, eikä hopean tulisi olla vain katseltavaa kauneutta vaan ennen kaikkea käyttökelpoista. Tästä huolimatta hänen hopeiset aterimensa voittivat Grand Prix -palkinnon Milanon maailmannäyttelyssä vuonna 1951. Muutamaa vuotta myöhemmin Kay Bojesen nimitettiin myös kuninkaalliseksi hovihankkijaksi ”pitkäaikaisesta ja uskollisesta yhteistyöstä Tanskan hovin kanssa”. Aterimia on käytetty myös muissa juhlallisissa tilaisuuksissa, muun muassa Tanskan suurlähetystöissä ympäri maailmaa.
Kun Kay Bojesen meni naimisiin ja sai omia lapsia, hänen kiinnostuksensa puuleluja kohtaan kasvoi entisestään. Lapsuusmuistot hänen isänsä puukäsityöstä palasivat hänen elämäänsä, ja hän muisteli kannustusta olla rohkea ja leikkisä luovuudessa.
Vasta 1930-luvulla Kay Bojesen alkoi valmistaa sarjaa puuleluja eläinhahmoilla. Hänen tarkoituksenaan ei koskaan ollut luoda realistisia kuvauksia, vaan jättää tilaa mielikuvitukselle, jotta hahmot sopisivat paremmin lapsen leikin maailmaan. Muotoilun tuli olla yksinkertaista, aitoa ja inspiroivaa lasten leikkiin.
Klassinen apina, josta Kay Bojesen tuli tunnetuimmaksi, syntyi vuonna 1951. Lastenhuonekalujen näyttelyn yhteydessä häntä pyydettiin valmistamaan vaatenaulakko. Apinan pitkät kädet ja jalat osoittautuivat täydellisiksi takkien, myssyjen ja huivien ripustamiseen. Teoksestaan Kay Bojesen on sanonut:
"Ei pidä pelätä. Sen pitää saada olla vähän sirkusta."