Gino Sarfatti syntyi Venetsiassa 16.9.1912 ja kasvoi turvallisissa olosuhteissa menestyksekästä yritystä johtavien vanhempiensa helmassa. Hän muutti aikoinaan opiskelemaan meriteknologiaa mutta joutui 23 vuoden iässä keskeyttämään opintonsa auttaakseen perhettään, joka oli joutunut talousvaikeuksiin. Hän asettui Milanoon työnetsintään ja sai ennen pitkää perheystävältä pyynnön käyttää teknistä tuntemustaan muuntaakseen muranomaljakon valaisimeksi. Työ tuli valmiiksi ja hehkulamppu saatiin kahvikoneesta. Näin syntyi mielenkiinto valaistusta ja valaisimia kohtaan, ja vuonna 1939 Sarfatti perusti Arteluce-yhtiönsä. Hän avasi Milanoon liikkeen, mutta joutui pakenemaan kaupungista muutamaksi vuodeksi toisen maailmansodan jaloista, ja Arteluce sai kansainvälistä tuntemusta vasta vuonna 1953, kun liikkeen sisusti Marco Zanuso.
Aktiivisen kautensa aikana Sarfatti loi noin 600 valaisinta, vähintään yhden kuukaudessa. Hän kokeili rohkeasti materiaaleja – hän oli muun muassa varhaisia pleksilasin työstäjiä 1950-luvulla, ja vuonna 1971 hän suunnitteli ensimmäinen halogeenilampun, mikä teki hänestä yhden sukupolvensa kuuluisimmista muotoilijoista. Valaisimet nimettiin numerojärjestelmällä, jossa 0–100 olivat erityisiä seinävalaisimia, 100–500 tavallisia seinävalaisimia, 500–1100 lattiavalaisimia, 2000 ja ylöspäin ripustettuja valaisimia ja 3000 ja ylöspäin kattokruunuja. Lisähämmennystä asiaan tuo se, että hän käytti uudelleen aiemmin varattuja numeroita, joiden valaisimia lakattiin valmistamasta. Kahdella täysin eri valaisimella saattaa siis olla sama numero. Kaikista eniten huomiota saanut työ on kattokruunu 2097 eli ns. Sarfatti-valaisin, jota myy FLOS.
Artelucesta ja Gino Sarfattista tuli käänteentekeviä italialaisen muotoilun historialle. Vuonna 1973 Sarfatti päätti siirtyä eläkkeelle ja myi Artelucen niin ikään italialaiselle designyritykselle FLOS. Gino Sarfatti asui huvilassaan Comojärven rannalla kuolemaansa vuonna 1984 saakka.