Bruno Mathsson

Professori Bruno Mathsson (1907–1988) oli neljännen sukupolven mestaripuusepän vesa etelä-Ruotsin Värnamosta, ja oli luonnollista että hän seuraisi isänsä jalanjäljissä. Hän pääsi siis oppimaan alan salat ja sai jo varhain syvällistä tietoa ja oppi tuntemaan puun ominaisuuksineen. Huonekalut kiehtoivat Brunoa jo nuorena, ja hän näki monia mahdollisuuksia kehittää niiden muotoa sekä toiminnallisuutta korkealaatuisen puun avulla.

20- ja 30-luvulla hän alkoi opiskella funktionalismia itsenäisesti ja lainasi aihetta sivuavia kirjoja ja aikakauslehtiä aina kun kykeni. Hän tutustui Göteborgin Röhsska-käsitaidemuseon intendentti Gustaf Muntheen, ja pian Värnamon ja Göteborgin välillä virtasi junateitse kirjalaatikoita. Munthe oli hänen myöhemmälle uralleen suuressa roolissa.

Bruno oli hyvin kiinnostunut tuoleista, hän tutki huolellisesti istumisen mekaniikkaa ja työskenteli kovasti löytääkseen täydellisen istumiskulman. Hän alkoi myös tutkia taiveliimaustekniikkaa, mikä loi uusia mahdollisuuksia luoda puutuoleja, jotka olivat sekä kestäviä että täynnä hienoja yksityiskohtia. Muutaman pienemmän käsityönäyttelyn jälkeen intendentti Munthe tarjosi Brunolle mahdollisuutta asettaa tuolejaan näytille museoon. Näyttelystä tuli täysimittainen menestys, joka johti Bruno Mathssonin läpimurtoon ja tunnustukseen muotoilijana Ruotsissa.

Bruno on sittemmin saanut lukemattomia palkintoja töistään, ja hän loi joukosta erottuvia designklassikoita, kuten nojatuolit Jetson, Pernilla ja Eva sekä pöydän Superellips.