Hämeenlinnan lähistöllä on pieni Iittalan käsityöyhteisö, jonka ohi on helppo erehtyä ajamaan moottoritiellä. Mutta jos katsoo lähemmäs tanssivien vehreiden koivujen läpi, näkee suuren ja kauniin valkoisen rakennuksen. Maailmankuulu yrityslogo kohoaa näkyviin ja kertoo kaikille, että tämä on Suomen tärkeimpiä kulttuuriperintökohteita.
Tehdas on tuottanut Iittalalle lasitaidetta jo vuodesta 1881 lähtien, ja tuotannon nykyaikaistumisesta huolimatta jalo käsityö pitää siellä edelleen majaansa. Ylpeys istuu syvällä näissä seinissä.
Iittalan tunnetuimpiin muotoiluesineisiin kuuluu kansan suussa Aalto-maljakoksi kutsuttu Savoy-maljakko. Se on tunnusomainen ei pelkästään Iittalalle merkkinä, vaan itse muotoilun taiteelle ylipäätään. Maljakon aaltomainen yläosa on huomattava muotoilultaan, eikä Aalto-nimi tunnukaan sattumalta.
Aalto-maljakon innoitus on inuiittinaisten hameet, ja se suunniteltiin alun perin hienostuneen helsinkiläisravintola Savoyn käyttöön, mistä nimikin. Voitettuaan palkinnon Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1936, maljakosta tuli maailmankuulu ja sitä tuotetaan nykyään päivittäin.
Kuvittele upein ranta paratiisisaarella tai pienin tiimalasi jonka olet koskaan nähnyt: niin hienorakeista on hiekka, josta lasimassa valmistetaan. Suomessa riittää kiviä rikottaviksi, mutta niiden korkea rautapitoisuus antaisi lasille epämiellyttävän vihreän sävyn. Värjääntymisen välttämiseksi kivijauhe ostetaan Belgiasta, mikä on ympäristöystävällisempi valinta. Kaksi suurta toimitusta kattaa kokonaisen vuoden tuotannon.
Huolellisen sekoituksen jälkeen hiekkasekoite kuljetetaan kuumiin uuneihin, jotka on aseteltu ympäri suurta tilaa. Iittalan värivalikoima on vaikuttavat yli 200 väriä, mikä on ainutlaatuista koko maailmassa. Vaikein väri valmistaa on punainen, eli pidä sitä silmällä seuraavalla kirpputorikierroksellasi.
Alvar Aalto -maljakon valmistamiseen tarvitaan 17 eri työvaihetta ja vähintään 7 kokeneen työntekijän panos. Koulutus kestää 5 vuotta, ja pajan taitavien lasinpuhaltajien keskuudessa vallitsee kouriintuntuva ylpeys.
Työympäristö on vaativa, sillä uunien polte on aina läsnä. Työläiset työskentelevät 50 minuuttia kerrallaan ja lepäävät sitten 45 minuuttia kahdessa vuorossa päivää kohden.
Lasiuunia ei voi koskaan sammuttaa, sillä silloin tiilet halkeilisivat eikä uuni olisi enää tiivis. Kahdeksan vuoden välein luodaan uusi uuni alusta alkaen, ja ne muistuttavat hieman tavallista lämmitysuunia.
Massa puhalletaan useissa eri vaiheissa koko ajan suuremmiksi lasipalloiksi. Työntekijät muistuttavat joulupukin apureita joulun alla antaessaan oman osansa tuotannosta vakain käsin ja tarkoin silmin seuraavalle.
Lopuksi ”lasipallo” painetaan Iittala-designin patentoituun muottiin. Nykypäivänä monet muoteista ovat metallia, mutta alkuperäiset saatiin läheisistä puista. Tukkeja pidettiin Äimäjärven pohjassa talven yli, jotta niistä saatiin tarpeeksi lämmönkestäviä pajaa varten.
Kaikki maljakot ovat värittömiä, kunnes ne jaetaan ja peitetään värillä. Oikein tarkasti katsoessa huomaakin väripinnan alla läpinäkyvän ytimen. Kun maljakosta sitten leikataan yläosa, se on valmis lähetettäväksi maailmaan.
Alvar Aalto (1898–1976) on nykydesignin ja -arkkitehtuurin piirissä tunnettu nimi, vallankumouksellinen suomalaisarkkitehti joka loisti myös huonekalujen ja sisustuksen suunnittelijana. Aalto tunnettiin taidostaan luoda sopusointu rakennustaiteen ja tilan, teknologian ja ihmisen välille, ja hän piirsi kaiken itse rakennuksesta aina ovenkahvoihin itse – yksikään yksityiskohta ei ollut liian pieni. Hän myös piti kalusteita rakennustaiteen jatkeena. Aallon motto oli, että hyvän esineen on oltava osa arkea, ja tämä näkyy kaikessa hänen työssään.
Alvar Aallon kalusteita esiteltiin New Yorkin modernin taiteen museossa jo 30-luvulla. Hänen tunnetuin työnsä on Savoy-maljakko, eli tutummalta nimeltään Aalto-maljakko, joka pääsi näyttämölle Pariisin maailmannäyttelyssä. Nykypäivänä maljakko on kaikkien aikojen arvostetuimpia lasiesineitä. Maljakon pehmeät linjat ja asymmetrinen muoto ovat luonteenomainen piirre, jonka voi tunnistaa Aallon arkkitehtuurista ja lasidesignista.
Alvar Aalto muotoili ja loi aikanaan useita ajattomia esineitä. Hänen vierellään oli myös hänen vaimonsa Aino Aalto (1894–1949), hänkin arkkitehti ja muotoilija. He tekivät läheistä yhteistyötä ja Aino oli usein syvästi mukana Alvarin työssä. Pari omaksui keski-Euroopan nykyaikaiset työtavat ja alkoi jo varhain käyttää silloin uutta taivepuutekniikkaa. Yhdessä Maire Gullichsenin ja Nils-Gustav Hahlin kanssa he perustivat menestyneen kalusteyrityksen Artek, ja monet heidän suunnittelemistaan kalusteista ovat edelleen tuotannossa.